"Paskakin tatuointi on parempi kuin ei tatuointeja ollenkaan. "
Studio Rikuturso sai juuri julkaistua ensimmäisen jakson sataosaisesta eeppisestä dokumenttiprojektistaan! 🔥
Tämä sarja vie sut suoraan Tampereen Keskustorille – Suomen suurimman yksityisen tatuointistudion sykkeeseen.
Tule mukaan ja tutustu studioon sekä meidän persoonalliseen porukkaamme:
🎥 Riku (@rikuturso)
🎥 Satu (@satutatuoi)
🎥 Iida (@lepratattoo)
🎥 Rikhard (@rikhi.ink)
🎥 Tuomas (@tuomaskoivurinne)
🎥 Ville (@villetatuoi)
🎥 Mikko (@vagoslobos)
🎥 Iiris (@iirishusso)
🎥 Lotta (@drakainatattoo)
Mukana menossa myös harkkarit Kalle (@treboritattoo) ja Minna (@igbetty.ink) – sekä tietenkin kaikkien hermojen pelastaja, toimistovelho Rauno – The Office Dude / Studio Manager.
👉 Eka jakso on tehty ammattilaisen kanssa, ja nyt olisi supertärkeää saada rehellistä palautetta ennen kuin paukutetaan seuraava jakso ulos.
Mitä yhteistä on banaanilla, työharjoittelulla ja heppatytöillä?
Se selviää pian, kun ääneen pääsee Studion nuorin artisti, Iiris – joka on neljässä vuodessa ehtinyt saavuttaa paljon tatuointiskenessä. Vasta matkansa alkutaipaleella oleva Iiris on kuitenkin jo hurmannut tyylillään ison joukon ihmisiä.
Iiriksen tatuointityyli saattaa ensivilkaisulla näyttää suttuiselta, mutta harjaantunut silmä näkee valon ja varjon tarkkaa leikkiä, sävyeroja ja voimakasta kontrastia. Hänen mustanpuhuvat teoksensa vangitsevat kohteensa voiman ja intensiivisyyden – ne ovat visuaalisia kaikuja menneestä, hetkiä intohimon ja ilmeen syvästä ytimestä.
Ja jos joku siellä miettii, miltä mammutti näyttäisi Iiriksen tyyliin tehtynä – hyvä uutinen: sellainen on vielä tulossa. Luvataan se portfoliofintaan 👍
Père Lachaise hautausmaalla Ranskassa. Kuva: Iiriksen ykstyisarkisto.
Aloitellaan jollain helpollla. Mikä on sun lempikarkki?
Apua... en syö kauheasti karkkia enkä edes suklaata. Joku perus tyyliin Marianne...
Mikä on sun voimaeläin?
Oon aina sanonut, että se on mammutti. En tiedä miksi. Jotenkin vaan olen pienestä asti rakastanut mammutteja.
Mitä sanot jos joku haluaa ottaa tatskan mammutista?
Teen oitis. Se ois ihan sikasiistiä!
Makeimmat tatuointiaiheet?
Kaikki eläimet. Rakastan niiden tekemistä, muokkaamista ja sääntöjen rikkomista. Vähän kauhuaiheista ja tummaa, mutta samalla tosi kaunista. Hevoset tietenkin.
Erikoisin tatuointi minkä olet tehnyt?
Paljon naurua. En pysty sanomaan. Siihen liittyy pariskunta ja en yleensä tee pariskuntatatskoja. Lisää naurua!
Mikä leima on jäänyt erityisesti mieleen?
Tehtiin yhdelle mun vakkarille muistotatuointi sen entisestä hevosesta. Asiakas itki liikutuksesta ja itsellekin tuli itku silmään. Piti siinä tilanteessa vaan hengitellä syvään ja olla asiallinen. Tilanne oli tosi tunteellinen. Illalla kotona sitten tuli itsellekin itku, kun tajusin, kuinka siistiä on tehdä tällaista työtä ja näin tärkeitä kuvia toisille ihmisille.
Tulit Rikutursolle aikoinaan harkkariksi. Olit siinä kohtaa jo kuitenkin tatuoinut aika pitkään kotona. Miten päädyit alalle?
Iiriksen ensimmäinen uhri. Voi banaaniparkaa!
Tota. Tota. Olin ysiluokalla ja etsin tet-paikkaa. Se oli sellainen viiden päivän TET. Olin kiinnostunut tatuoinneista ja katsellut paljon youtube-videoita asiasta. Hain sitten paikkaa Kuopion La Familia Tattoo’sta Inkulta. Pääsin sinne ja siellä ne opetti heti alusta asti kaiken hygieniasta ja tatuointien tekemisestä. Sain valmistaa pisteitä ja seurata vieressä, kuinka tatuointeja tehdään oikeaoppisesti. Jopa kuinka autoklaavataan coil-koneita. Siellä pääsin myös ensimmäistä kertaa itse kokeilemaan tatskakonetta - banaaniin kylläkin. Mustasin ja viivasin sen vaan, jotain kukkasia. Eihän se hieno ollut. Ja paljon naurua päälle. Sitten vaan katsottiin Nordicilta kunnon kone Inkun kanssa. Katottiin heti ammattilaisen kanssa kaikki parhaat setit. Ei mitään parinkympin konetta Amazonista. Tatskaan muuten edelleenkin sillä koneella. (Cheyenne pen)
Inkku on 18-vuotta toiminut alalla ja voi varmasti sanoa, että on ollut inspiraationa monelle aloittavalle artistille ja tekee aivan killeriä leimaa. Inkku tykkää tehdä väreillä. Mites susta tuli noin mustanpuhuva?
Naurua todella paljon. Oon aina tykännyt kaikesta tummasta ja pelottavasta, niin sitten se tuli ihan luonnostaan. Alkoi vaan ruveta tekemään. Vaikka piirrän vapaalla väreillä ja tykkään lämpimän sävyistä, niin jotenkin tatskaamisessa en ole saanut siitä kiinni.
Eka oma leima?
Naurua, tein sen itselleni. Onnennumero nilkkaan. On aika kauhea. Paljon naurua.
Oot käynyt paljon myös muilla artisteilla ottamassa kuvaa mm. Terolla (Devils Ridge Tattoo). Jos suomessa pitäisi sanoa joku lettering-kaveri niin Tero olisi varmaan The MAN siihen. Miksi sinä olet käynyt hänellä?
Tero tekee juuri sellaista “sotkua” mistä tykkään. (Dark calligraphy toim. huom.) Haluaisin itsekin osata tehdä vastaavaa yhtä hyvin. Siinä penkissä samalla näkee hienosti miten erilaiset artistit työskentelevät.
IIriksen ensimmäinen harjoitustyö tatuointikoneen kanssa.Kuva: Iiriksen yksityisarkisto.
Miten päädyit Rikutursolle?
Olin siellä Iisalmessa tehnyt kotona käsin ja lähinnä kavereille. Silleen ei niin vakavasti, mutta kun muutin tänne Tampereelle, niin rupesin hakemaan harjoittelijapaikkaa. Laitoin ainakin kymmenelle Studiolle, että ottakaa harkkariksi. Kaikki vastas vaan, että ei ole aikaa, tilaa tai rahaa ottaa. Riku vastasi, että tosi siistejä kuvia. Tule jutulle. Meillä oli tässä samassa huoneessa työhaastattelu. Mua jännitti ihan hemmetisti. Oikeasti ihan vaan sattuma, mutta hyvä sattuma.
Meille tulee näitä harkkarikyselyitä todella paljon. Kymmeniä vuositasolla. Muistan kun itse kyselin Rikulta kaikista Studion artisteista, että ketä on ja mitä tekevät, niin Sinusta Riku sanoi, että sut oli pakko ottaa oppiin ja nopsaan hommiin, koska se portfolio oli todella kova. Ja, että tulet seuraavan kymmenen vuoden aikana laulamaan kaikki Studion muut artistit suohon. Aika hyvä myyntipuhe mun mielestä.
Ihanko totta. En tiennyt.
Palataan mustaan ja blackworkiin. Näitä erilaisia tatskojen alatyylejä on kymmeniä ja kukaan ei tunnut pysyvän kärryillä eri tyyleistä. Mitä Blackwork sun mielestä tarkoittaa?
Tietkö, se on mullekin vähän silleen epäselvää mitä se oikeasti tarkoittaa. Joku varmaan osaisi selittää paremmin, mutta... se on sellaista tosi tummanpuhuvaa ehkä jollain tapaa kauhuaiheista kuvaa. Jos laitat vaikka Pinterestiin blackwork, niin sieltä tulee vaikka mitä. Nyt mulla on mennyt siihen mitä kutsun sotkuksi... teen mitä tykkään enkä mieti liikaa laatikoita tai tyylisuuntia.
Eläimet ovat olleet tärkeä osa Iiriksen elämää pienestä pitäen. Kuva: Iiriksen yksityisarkisto.
Kauhu ja eläimet. Miten yhdistät nämä?
Siinä ehkä iskee se mun mielikuvitus. Pään sisällä tapahtuu jotain, miten ne sitten yhdistyvät. Paljon naurua. Mietin vaikka kettua ja mietin miten siitä voisi saada pelottavamman. Tyhjä katse, vähän sellainen kuollut meininki tai zombimainen luukki Ne vaan tulee mun mielikuvituksesta. Tiiät kyllä.
Miten sulla prosessi etenee, kun joku tulee sun asiakkaaksi? ,
Yleensä asiakkaat ottavat yhteyttä joko sähköpostilla tai IGssä. Sanoisin, että 80 % laittaa viestiä Igssä. Siellä viestitellään siitä, mitä on mielessä. Jos koen, että vielä siinä kohtaa jää mulle idea auki, pyydän konsultaatioon. Ehdottomasti konsultaatioon, jos kyseessä peittokuva tai vastaava. Se on oikeestaan paras, niin voi sopia siinä koot, paikat aikataulut ja vastaavat ja hoidetaan varausmaksu. En yleensä laita mallia etukäteen vaan se on paras katsoa paikan päällä itse tatskapäivänä. Siinä hyvä tehdä muutokset, jos tarvii. Harvoin tarvitsee ja sitten vaan tatskataan!
Onko jotain neuvoja niille, jotka tulee hakemaan ensimmäistä leimaa?
Sanoisin, että tärkeintä on tutustua etukäteen siihen artistiin ja millaista tyyliä hän tykkää tehdä. Kaikki artistit eivät tee ihan kaikenlaisia kuvia. Mullekin tulee paljon kysymyksiä, että teetkö värikuvaa, mutta on portfoliossa ehkä yksi värikuva. Oikeasti tutustuu siihen artistin tyyliin millä tekee. Ei kannata odottaa multa mitään finelinee.
Onko jotain mitä et suostu tatuoimaan?
Noh värikuvat katson tapauskohtaisesti, en tee mitään värirealismia. En tatuoi kaulan aluetta tai genitaalialuetta. Olen aika avoin yleensä. Saa kysyä ja tulla vaikka konsultaatioon. Jos koen että en osaa tehdä, niin ohjaan jollekin joka osaa.
Ensimmäinen ja viimeinen kuva Kihiksestä. Kuva: Iiriksen yksityisarkisto.
Kerro vähän sun hevosharrastuksesta?
Mua aikoinaan aina nolotti kertoa, että oon heppatyttö, mutta nykyään kerron siitä mielellään.
Ulkonäön perusteella musta ei ehkä ihan ekaksi usko, että oon heppatyttö, mutta aloitin ratsastuksen 7–8-vuotiaana alkeiskurssilla ja olen ratsastanut siitä asti.
Tutulla oli suomenhevosia kotipihalla: Kihis ja Poju. Ne kaksi hevosta on opettanut siis niin paljon mulle. Iso kiitos heidän omistajallensa ja itse hevosille. Kumpaakaan ei enää ole, mutta minuun on jäänyt lähtemätön vaikutus.
Vielä ei ole ollut omaa hevosta, mutta useita vuokrahevosia. Ehkä vielä joskus.
Tampereella on tallit tosi kaukana, mutta aina kun käyn kotopuolessa Iisalmessa menen ratsastamaan.
Sulla on kanssa kissoja eikös vaan?
Joo pari löytyy kotoa Misa ja Rene siperiankissoja. Iisalmessa on kolme kissa ja neljä koiraa. Oon aina kasvanut eläinten parissa. Ei ole koskaan ollut elämässä sellaista hetkeä, että ei ole ollut mitään lemmikkiä.
Misa ja Rene - maailman ihanimmat siperriankissat. Kuva Iiriksen yksityisarkistosta.
Miten näet kuinka tulet kehittymään artistina tulevaisuudessa.
Olen vasta tehnyt neljä vuotta tätä hommaa. Mietin tota aika useasti.
Yritän tehdä jokaisesta duunista mahdollisimman hyvän, kehittyä aina paremmaksi. Olen ehkä vähän sellainen ihminen luonteeltani, että en ihan liikaa mieti kaikkea mun tulevaisuuden kannalta. Tykkään mennä silleen go with the flow. Katsoa minne elämä vie. Toivon, että jaksan tehdä tätä mahdollisimman pitkään ja kehittyä artistiksi, jolta tullaan hakemaan näitä eläinhahmoja. Vielä ehkä kuitenkin haen omaa tyyliäni. Tulevaisuudessa olisi hienoa, että asiakaskuntani tulisi mulle juuri sen takia, että minulla on se oma tyyli.
Mitä tatuointi merkitsee sulle?
Itselle se on vaan yksi taidemuoto. Sen ei tarvi olla mitään sen ihmeellisempää. Se on vaan niin siistiä, että voi tehdä taidetta jonkun iholle ikuisesti. Se on vähän niin kuin aikakone. Tollaista mä otin silloin, tuollainen olin silloin. Jokaisella tatskalla ei ole pakko olla mitään niin ihmeellistä tarkoitusta, mutta silti niissä jokin muisto tai merkitys yleensä löytyy. Saatko ajatuksesta kiinni.
Saan todella hyvin. Onko tatskoissa enää mitään kapinallista?
On ja ei, mutta ehkä nykyään ollaan enemmän suvaitsevia. Silti löytyy ikäviä ihmisiä, jotka katsoo sinua vinoon, jos on tatskoja. Mutta onneksi ei niin paljon enää. Toivoisin, että tatuoinnit tai ylipäätään ulkonäkö ei pitäisi vaikuttaa siihen miten sua kohdellaan.
